Pauliina jatkoi railakasta elämäntyyliään, mikä johti siihen, että eräänä päivänä hän huomasi olevansa raskaana - jälleen. Tällä kertaa tosin hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka vauvan isä oli. Tämä mutkistaisi hänen opiskelujaan merkittävästi.
*** *** *** *** ***
”No
niin, lopeta se jahkailu! Antaa palaa jo!”
”Et
sinä niin helpolla pääse! Odota, kun etsin sopivaa
hyökkäyskulmaa…”
”Katsos,
noin”, Petri hykerteli tyytyväisenä. Sanna tuhahti.
”Moukan
tuuria. Et takuulla onnistu toista kertaa…”
”Kappas,
pitääkin lähteä treeneihin jo”, Sanna huomasi yhtäkkiä. Hän
suikkasi Petrille suukon ennen kuin kapusi autoonsa. ”Tänä iltana
niitä hääjärjestelyjä, niinhän me sovittiin?”
”Niin
me taidettiin sopia.”
”Hienoa.
Nähdään siis illalla!”
Hän
hurautti matkoihinsa ja Petri jäi vilkuttamaan hänen peräänsä.
Hän
huoahti tyytyväisenä. Hänellä itsellään oli tänään
vapaapäivä, joten nyt kun treenikaveri oli lähtenyt matkoihinsa,
hän voisi vallan hyvin kirjoitella vaikka blogiaan. Siitä oli aivan
liian kauan, kun hän oli päivittänyt sitä viimeksi.
Ammattiurheilijalla ei liikaa luppoaikaa ollut, ja yleensä Petrin
harvat vapaahetketkin menivät treenaamiseen. Tuleva kausi oli
todella tärkeä. Lähes jokaisissa kisoissa käyskenteli
kykyjenetsijöitä, jotka nappasivat parhaat pelaajat tuleviin
arvokisoihin. Petri haaveili pääsevänsä osallistumaan seuraaviin
maailmanmestaruuskisoihin, joten hänen täytyisi olla
huippukunnossa.
Mutta
nyt. Nyt oli tauon paikka.
”Eli
mitä meillä on sovittuna”, Sanna kertasi. ”Hääpäivä? Kyllä.
Paikka? Kyllä, kartanon piha on oikein kaunis. Catering? Kyllä.
Kukat?” Sanna jatkoi luettelonsa lukemista ja ruksi asioita kohta
kohdalta toteutuneiksi. ”Petri, oletko hankkinut pukusi jo? Entä
best manin puku?”
”Hoidossa
on, älä huoli.”
”Hyvä.
Minä noudan oman pukuni huomenna, joten sitten on sekin asia
kunnossa.” Sanna silmäili listaansa ja hymyili. ”Tämähän
näyttää siltä, että me pääsemme kuin pääsemmekin naimisiin!”
”Oliko
sen suhteen jotain epäilyksiä?” Petri nauroi.
”Älä
aliarvioi pieleen menneitä hääjärjestelyjä! Ne voivat
pahimmillaan koitua avioliiton kohtaloksi, ennen kuin se ehtii
kunnolla alkaakaan.”
”Siinä
tapauksessa pidän henkilökohtaisesti huolen siitä, että meidän
häissämme mikään ei mene pieleen”, Petri sanoi, ja Sanna
hymyili hänelle suloisinta hymyään.
”No
niin kyyhkyläiset”, Susanna huikkasi iloisesti keittiöstä.
”Ruoka on valmista. Viitsisittekö kattaa pöydän?”
”Juu,
toki.”
”Mitenkäs
hääjärjestelyt sujuvat?” Susanna uteli. Petri ja Sanna
hymyilivät toisilleen.
”Upeasti.
Häistä tulee hienot.”
”Tietysti
tulee, koska morsian on niin häikäisevä.”
”Ja
sulhanen on maailman komein”,
Sanna kujersi, ja hetkeksi Petri ja Sanna katosivat jälleen omiin
maailmoihinsa. Susanna nauroi. Joel pyöritti silmiään, mutta
hänenkin oli lopulta pakko hymyillä.
”Meidän
vanhat häärekvisiittamme saattavat olla tallella jossain”, hän
sanoi. ”Minun ja Jennin siis. Saatte lainata niitä, jos tahdotte.
Ne ovat ihan hyvässä kunnossa.”
”Kiitos,
isä.” Petri katsoi epävarmana Susannaan. ”Onko se sinulle
okei?”
”Toki”,
Susanna rauhoitteli. ”Onhan hän sentään sinun äitisi. Kunhan
samoja romppeita ei sitten käytetä meidän häissämme.” Hän
katsoi merkitsevästi Joeliin.
”Ehei.
Meidän häistämme ei edes tule mahdottoman isot. Minulle riittää
vartin toimitus olohuoneessa ja häävalssi makuuhuoneen puolella”,
Joel sanoi nauraen ja puristi Susannan polvea. Petri olisi halunnut
vaipua maan alle.
”Isä...
Ei ihan kaikkea tarvitse kertoa...”
*** *** *** *** ***
Pauliina
yritti kuumeisesti miettiä, mitä tekisi. Ei, oikeastaan hän ei
miettinyt sitä. Hän mietti, miten pystyisi olemaan tekemättä sen,
minkä hän oli jo syvällä sisimmässään päättänyt tehdä.
Eikö mitään muita vaihtoehtoja ollut? Oliko tämä todella oikea
ratkaisu? Kyse oli kuitenkin hänen tulevaisuudestaan. Miksei valinta
voinut olla helppo, sellainen, jossa vain yksi päätös on oikea ja
muut selkeästi vääriä? Tätä valintaa Pauliina ei olisi millään
halunnut tehdä. Valitsi hän mitä tahansa, se tulisi muuttamaan
hänen elämäänsä lopullisesti.
Puhelin
näytti ilkkuvan hänelle. Pauliina tuijotti sitä, kunnes hän oli
varma, että se osoitti häntä olemattomalla sormellaan ja nauroi
päin naamaa. Hän saisi ikuisiksi ajoiksi luuserin leiman, kaverit
katsoisivat häntä säälivästi, pahimmassa tapauksessa koko hänen
perheensä olisi häneen pettynyt. Eivät he sitä näyttäisi
tietenkään, mutta Pauliina tunsi heidät. Hänen selkänsä takana
he supisisivat hänestä, pudistelisivat päätään ja
taivastelisivat hänen valintaansa.
Siitä
huolimatta hän tiesi valitsevansa oikein.
Mutta
ymmärtäisikö perhe hänen päätöksensä? Tukisivatko he häntä,
vai olisivatko he sitä mieltä, että hän teki väärän valinnan?
Että hän heitti elämänsä hukkaan? Että hän menettäisi iäksi
mahdollisuutensa menestyä ja luoda uraa? Tajuaisivatko he, ettei hän
halunnut sellaista elämää? Ja toisaalta, keitä he muka olivat
hänen valintojaan arvostelemaan? Tämä ei ollut heidän
päätöksensä, ainoastaan hänen. Pauliinan.
”Minä
pidän sinusta huolta”, hän kuiskasi ja siveli vatsaansa. Hän oli
tuntevinaan lapsen liikehtivän, vaikka se ei näin aikaisessa
vaiheessa ollut mitenkään mahdollista. ”Lupaan sen. Minä
huolehdin sinusta. Sinä saat hyvän kodin. Me pärjäämme kyllä.
Meillä on toisemme.”
Hän
huokaisi syvään. Kai opiskelijapalveluun oli sitten soitettava. Ja
kerrottava, että hän keskeyttäisi opintonsa.
*** *** *** *** ***
Vihdoinkin, kaikki oli valmista. Mikä olisikaan
parempi paikka mennä naimisiin kuin oma piha, aivan jalkapallomaalien vieressä,
Petri ajatteli. Hän tiesi Sannan olevan samaa mieltä. Eivät he turhan päiten
olleet jalkapalloilijoita kumpikin.
”Ihana tilaisuus!” Pauliina
hehkutti vastavihityille. ”Onnea! Olen niin iloinen teidän molempien puolesta.”
”Kiitos”, Petri sanoi leveästi
hymyillen. ”Olen niin huojentunut, että kaikki on mennyt niin hyvin tähän asti!
Toivottavasti en nyt manannut mitään...”
”Älä hulluja puhu”, Sanna pisti väliin.
”Mikään ei voi pilata tätä päivää!”
”Vaimosi on oikeassa”, Pauliina totesi. ”Tämä on
täydellinen päivä. Teidän päivänne.”
”Miten sinä puolestasi jakselet?”
Petri yritti pitää äänensävynsä kevyenä. Hän ei halunnut huolehtia Pauliinasta
liikaa, mutta hän oli isoveli. Minkä sille mahtoi. ”Miten pikkuinen voi?”
”Me voimme loistavasti, kiitos kysymästä.” Pauliina
siveli vatsaansa hellästi. ”Oho, tunsin hänen potkaisevan! Haluatko kokeilla?”
”Minun sisarenpoikani tai
-tyttäreni...” Petri mutisi. ”Ihmeellistä!” Hän käänsi huomionsa jälleen
Pauliinaan. ”Mutta sano heti, jos tarvitset apua! Yksinhuoltajaäitinä tulee
olemaan varmasti rankkaa.”
Pauliina huitaisi kädellään
väheksyvästi. ”Nauttikaa te Sannan kanssa kuherruskuukaudestanne! Kyllä minä
pärjään.”
”Mennäänkö korkkaamaan
tanssilattia”, Sanna ehdotti hymyillen. ”Vieraat tuntuvat odottavan sitä.”
Petri vilkaisi Pauliinaa vielä kertaalleen ja antoi
sitten vaimonsa johdattaa hänet häävalssin pyörteisiin.
*** *** *** *** ***
Petri se sitten ei voinut lakata huolehtimasta
hänestä, Pauliina mietti huvittuneena. Se oli toisaalta aika herttaista.
Petristä itsestään tulisi varmasti hyvä isä, sitten kun hän Sannan kanssa
pääsisi niin pitkälle. Pauliina näki hänet jo sielunsa silmin leikittämässä
sukulaislastaan, hemmottelemassa tämän pilalle ja vahtimassa tätä, kun tämä
leikkisi serkkujensa kanssa. Häntä hymyilytti, vaikka hänen mieltään painoikin.
Olisiko hän itse yhtä hyvä vanhempi? Tuntui, että hänen itsensä lisäksi simit
hänen ympärillään pohtivat samaa.
Uutinen oli tietenkin ollut
kaikille sokki. Aluksi. Kuten Pauliina oli aavistellut, hänen isänsä ja
veljensä olivat varmistaneet häneltä, oliko hän varmasti miettinyt asian
loppuun asti. Tajusiko hän, että yliopistolle ei ollut enää mahdollista palata.
Oliko tämä todella sitä, mitä hän halusi. Ja Pauliina oli vastannut heille
molemmille. Kyllä, hän oli miettinyt. Kyllä, hän tajusi. Kyllä, tätä hän
halusi.
Mutta hänen yllätyksekseen kumpikaan heistä ei näyttänyt
pettyneeltä hänen valintaansa. Sen sijaan he olivat aidosti onnellisia hänen
puolestaan.
Itse asiassa Joel näytti jopa
innostuvan ajatuksesta, että hänestä tulisi isoisä. Susannakin näytti olevan onnensa
kukkuloilla. Pauliina oli iloinen, että hänen isänsä oli viimein löytänyt
elämäänsä jonkun, joka teki hänet niin onnelliseksi. Hän sai molemmilta
lupauksen olla hänen tukenaan koko raskauden ajan ja auttavan lastenhoidossa
niin usein kuin vain mahdollista.
Kukaan ei tuominnut häntä siitä, miten lapsi oli saanut
alkunsa. Ei syyttänyt häntä vastuuttomaksi ja huolimattomaksi. Ei käyttäytynyt
niin kuin... Pinja.
Pauliina huokaisi syvään. Pinja. Hänen
kaksoissiskonsa ei tiennyt vielä. Ei sillä, että Pauliina olisi tehnyt mitään
yrittääkseen kertoa. Hän ei halunnut ajatella Pinjaa nyt. Ei näin kauniina
päivänä.
Hän ei huomannut, milloin Armas
oli saapunut hänen viereensä.
”Hei”, tämä tervehti varovasti.
Pauliina hymyili takaisin.
”Hei itsellesi. Istu toki alas.”
Armas teki työtä käskettyä.
”Miten sinulla menee?” Pauliina
kysyi. ”Kuulin, että olet saanut töitä. Onnea!”
”Kiitos. Kyllä, aloitin viime
viikolla. Anteeksi, etten saa kertoa tarkemmin, se on nimittäin
huippusalaista...”
Pauliina nauroi. ”Ei se mitään,
ymmärrän kyllä. Toivottavasti viihdyt siellä, mitä ikinä se onkaan.”
”Ainakin viime viikon perusteella kyllä. Työporukka
vaikuttaa oikein mukavalta, ja itse työ on mielenkiintoista.” Armas silmäili
hänen vatsakumpuaan. ”Miten itse voit? Onko sinulla ja vauvalla kaikki hyvin?”
”Alat kuulostaa aivan
isoveljeltäni”, Pauliina puuskahti. ”Kyllä, voin ihan hyvin. Paitsi että
jalkoihin sattuu ja selkää kivistää ja minulla on koko ajan nälkä! Pissahädästä
nyt puhumattakaan! Plus olen ihan hysteerinen koko ajan, saatan nauraa hekottaa
minuuttikaupalla ja jossain vaiheessa huomaan sen muuttuneen itkuksi kesken
kaiken, ilman että minulla on hajuakaan, miksi. Mutta kai nämä ovat niitä
raskauden iloja. Ja lisäksi...”
Hän vaikeni. Hän oli unohtanut, miten helppo Armakselle
oli puhua. ”Anteeksi. Et sinä varmaan valitusta tullut tänne kuuntelemaan.”
”Hei, minä itse kysyin, miten
sinulla menee”, Armas sanoi. ”Kysyin, koska halusin rehellisen vastauksen.
Kerro ihmeessä, jos sinulla on jotain mielen päällä. Mitä tahansa.”
”Hyvä... hyvä on.” Pauliina
huoahti. ”Minua pelottaa. Minä pelkään, että epäonnistun äitinä. Etten riitä.
Etten ole tarpeeksi hyvä. Kyllä sinä minut tunnet, en ole varsinaisesti
äitityyppiä. Ainoa asia, mitä tiedän, on se, että haluan tämän lapsen. Mutta
pelkään, ettei se riitä, ja että mokaan kaiken ja että lapsesta tulee...”
Hänen äänensä särkyi ja hänen oli pakko lopettaa. Armas
katsoi häntä myötätuntoisesti.
”Sinusta tulee mahtava äiti”, hän
sanoi Pauliinalle ja silitti tätä rauhoittavasti. ”Ihan oikeasti. Tiedätkö,
mistä minä tiedän sen? Koska sinä olet mahtava. Lapsestasi tulee uskomaton,
koska sinä olet hänen äitinsä. Hän saa valtavasti rakkautta ja huomiota, ja se
on tärkeintä. Hänestä kasvaa avoin, eloisa ja vapaa sielu, aivan kuin sinä.”
Armas. Suloinen, kiltti Armas.
Pauliina oli hetken mykkänä liikutuksesta. ”Kiitos”, hän sai lopulta sanottua.
”Jos ikinä tarvitset apua, sinun
tarvitsee vain pyytää.”
Pauliina naurahti. ”Et ole ensimmäinen, joka sanoo
noin... Mutta kiitos. Pidän mielessä.”
”Olen tosissani.” Armas kuulosti
yhtäkkiä hyvin päättäväiseltä. ”Minä voin auttaa sinua. Jos siis haluat. Jos se
tekee olostasi yhtään helpomman. Haluaisin olla osa elämääsi.”
Pauliina räpytteli silmiään. Missä
välissä ne olivat noin kostuneet? ”Mitä tarkoitat?”
”Minä välitän sinusta. Haluan,
että sinulla on kaikki hyvin. Ja... Minulla on tunteita sinua kohtaan. Vielä.
Yhä.”
Pauliina ei tiennyt, mitä sanoa.
”Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa mitään”, Armas kiirehti
jatkamaan. ”Ellet sinä halua. Tarkoitin vain, että minulle sinä olet tärkeä,
enkä halua menettää sinua. Haluan olla osa elämääsi, oli se sitten ystävänä tai
jonakin... enemmän.”
”Armas. Totta kai sinä olet minun
ystäväni. Ainahan sinä olet ollut”, Pauliina rauhoitteli. ”Ja minäkin haluan,
että olet osa elämääni. Minäkin välitän sinusta. Minullakin on tunteita sinua
kohtaan.”
Armas piristyi silminnähden.
”Onko?”
”Tietysti. Olet tärkeä osa
elämääni. Mutta...” Pauliina jatkoi sellaisella äänensävyllä, joka sai Armaksen
hymyn hyytymään hieman, ”en ole varma, olenko valmis parisuhteeseen vielä. Tai
siis”, hän viittilöi vatsaansa, ”elämäni on nyt muuttumassa valtavasti.
Tahtoisin aloittaa varovasti, pienin askelin. Jos se sopii sinulle, minä...
olisin onnellinen.”
”Toki ilmainen lastenhoitoapukaan
ei ole pahitteeksi, että siltäkin kannalta ajatus tuntuu houkuttelevalta”, hän
jatkoi pilke silmäkulmassa saaden Armaksen nauramaan. Mies kietoi kätensä hänen
ympärilleen suoden hänelle lämpimän, turvallisen sylin.
”Totta kai”, Armas sanoi. ”Meillä
ei ole kiire mihinkään.”
*** *** *** *** ***
”Ihanaa olla vihdoin perillä! Mitä
sanot, otetaanko hotellin mukavuuksista heti ilo irti? Sänky ainakin näyttää
mukavalta…”
”Ajatuksesi on kieltämättä
houkutteleva, mutta mitä jos mennään ensin tutustumaan paikkoihin? Illalla
sitten, lupaan sen.”
”Katso tuota tulitanssijaa,
minäkin haluan oppia noin taitavaksi!”
”Sanoisit nyt suoraan, että sinua
houkuttaa tuon tanssijan hyvä kroppa.”
”No sekin kyllä! Viihdytä sinä
itseäsi, minä menen opettelemaan tuon tanssin. Voin sitten illalla pitää
sinulle näytöksen!”
”Kunhan se näytös sisältää myös sinut alasti, niin mikä
ettei.”
*** *** *** *** ***
*** *** *** *** ***
”Armas, olen vähän miettinyt.”
”Mm? Mitä niin?”
”Minä välitän sinusta ja voisin
alkaa suhteeseen kanssasi, mutta minusta tuntuu, ettei yhden ainoan simin
kanssa seurustelu sovi minulle. Mitä mieltä olisit polyamorisesta suhteesta tai
avoimesta parisuhteesta?”
Armas mietti hetken aikaa. Lopulta
hän kohautti olkiaan.
”Sopii minulle. Olisin valmis ainakin kokeilemaan.”
"Mahtavaa! Olen iloinen, että olet sitä mieltä."
”Hei Otto, oletpa sinä kasvanut!
Muistatko meidät?”
”Petli-eno! Petli-eno!”
”Aivan oikein, Petri-eno se tässä!
Ja Sanna-täti ja ukki ja Susanna-mummi! Sano hei kaikille!”
”Ei ei!”
”Onpa isi ja äidit kasvattaneet
sinut hyvin!”
*** *** *** *** ***
*** *** *** *** ***
*** *** *** *** ***
*** *** *** *** ***
Kuten huomasitte, viidennen sukupolven edustaja on syntynyt, eli se tarkoittaa sitä, että puolivälissä ollaan! Eikä siihen mennyt kuin melkein yhdeksän vuotta. Nyt toinen mokoma, niin saadaan tämäkin haaste loppuun!
(Heh heh.)
Mikä mahtaa olla Petrin ja Sannan esikoisen nimi? Se selviää ensi jaksossa!
En osaa sanoa, milloin pääsen julkaisemaan seuraavan osan, yritän saada sen ulos nyt loppuvuodesta toki. Mutta gradukiireet painavat päälle (plääh). Varmasti voin kuitenkin luvata, että tuoreiden hääparien häämatkaekstra on luvassa lähiaikoina!
Kiitos ja kumarrus! Tästä tämä taas lähtee.
On ihanaa nähdä, että Joel on nyt seesteisen onnellinen. Susanna on tuonut rauhan hänen elämäänsä ja mies voi nauttia vihdoin rakkaudesta ja isoisän pestistä täysin sydämin.. selvänä.
VastaaPoistaPetri ja Sanna myös saivat toisensa ja heidän onnensakin täydentyi perheenlisäyksellä. Tämä pariskunta näyttää kyllä olevan niin match made in heaven, että itken varmaan verikyyneleitä, jos heidän tiensä syystä tai toisesta eroavat =D
Voi Pauliina! Hän ei oikein osannut hoitaa asioitaan kunnolla, mutta päätyi vihdoin vastuulliseen tekoon ja piti vahingosta alkunsa saaneen lapsensa. Hänen liittonsa Armaksen kanssa saattaa hyvinkin onnistua, mutta mitä siitä kaikesta tuumii Pinja? Ja missä Pinja lopultakin on? Minkälaisessa elämäntilanteessa hän nyt elää? Tätä ennen kaikkea odotan mielenkiinnolla =)
Jep, minunkin sydäntäni lämmittää, että Joel on viimein löytänyt tasapainon elämäänsä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
PoistaPetri ja Sanna ovat ihan lemppariparejani, Sanna on niiiin söpö ♥ Heidän suhteensa on rakentunut vankalle pohjalle, aika näyttää, kestääkö se.
Pauliina elää omannäköistään elämää, ja Pinjan kuulumisiin pääsemme tutustumaan lähemmin seuraavassa jaksossa. Suurkiitokset kommentistasi! (:
Oi kun oli ihanan onnellinen osa! :) Joel ja Susanna ovat niin ihana pari ja Joel on viimein niin onnellinen Susannan kanssa :3 Petri ja Sanna ovat toinen ihana pari, toivottavasti heidänkin yhteinen onnensa säilyy. Esikoinen näytti oikein söpöltä taaperolta. Toivottavasti muutkin tulevat pienokaiset ovat aivan yhtä söpöjä.
VastaaPoistaPauliina näytti tehneen oikean ratkaisun vauvan kohdalla. Otosta kasvoi oikein suloinen myöskin! Saa nähdä syntyykö Pauliinalle ja Armakselle vielä yhteisiä lapsia.
Pinjan elämä ei kuvan perusteella vaikuta kovin onnelliselta, kuinkahan naisella on mennyt? Toivottavasti hänestä kuullaan seuraavassa osassa!
Oli kiva lukea pitkästä aikaa Pohjasuota! :)
Tästä osasta tuli kieltämättä ihanan hattarainen, ellei lopun surullisen näköistä Pinjaa lasketa. Hänen kuulumisiinsa perehdytään tarkemmin seuraavassa luvussa.
PoistaJoel ja Susanna päätyivät lopultakin yhteen, ja Joelia on siunattu jo kahdella lapsenlapsella. Taaperoista tuli kyllä suloisia, ja olen iloinen, että Petrin ja Sannan esikoisella on ruskea tukka ja siniset silmät, sillä se tuo hiukan vaihtelua geeneihin :D ♥
Katsotaan, päätyykö Pauliina tai hänen kumppaninsa hankkimaan vielä lisää lapsia!
Iso kiitos kommentistasi!
Pohjiksia, jee! Mahtava lomanalottajainen. Ihanaa häämeininkiä ja onnellista arkea, ainoastaan lopun Pinja-kuva toi pahaenteisen fiiliksen, liekö draamaa luvassa. Toisaalta toivoisin että Pinja solmisi sovun muun perheen kanssa, kun he ovat niin tiivis porukka ja Pinja vaikuttaa kovin yksinäiseltä, sääliksi käy. Mutta sitten taas, mikä sen mukavampaa kuin kärsivät mustat lampaat, hehheh.
VastaaPoistaJa seuraava sukupolvikin saatiin ulos uunista, suloiselta näyttää! Ja eiköhän sitä jälkikasvua lisääkin siunaannu tuolla meiningillä. Pauliinan parisuhdekuviot vaikuttavat mielenkiintoisilta, toivottavasti niistäkin kuullaan vielä jatkossa. Kävin kurkkaamassa myös lomaekstrat, ja ai että. Haluan itsekin matkustaa!! Oispa Twikkii-saari.
Kiitokset osasta, ja hyvä että pelisi pelittää jälleen! Aina välillä mietin että on suorastaan ihme, että Sims 2 toimii enää kenelläkään, mutta aina sen olen vaan itsekin saanut kaikkien crashaamisten jälkeen takaisin elävien kirjoihin (kop kop). Hyvää joulun aikaa ja loppuvuotta! <3
Jee, kiitos kommentista! Draaman kannalta Pinjan eristäytyneisyys ja yksinäisyys on kieltämättä erittäin toimivaa, heh heh. Ensi osassa kuullaan lisää siitä, mitä hänelle kuuluu.
PoistaPauliina elää omannäköistään elämää onnellisena, ja Otto-pojalla on ympärillään runsaasti välittäviä aikuisia :) Suunnittelin aina Pauliinalle ei-normatiivista parisuhdetta (tai monisuhdetta tässä tapauksessa), sillä koen että se sopii hänen hahmolleen. Pauliina seuraa tarinassa mukana hieman sivummalla, mutta vinkkaan hänen parisuhdekuvioistaan kun tarve - tai tarina - vaatii :)
Totta, on varmaan vain ajan kysymys kun tulee joku niin kehittynyt käyttöjärjestelmä, ettei se enää pyöritä Sims kakkosta! Sitä odotellessa voimme vain nauttia pelistä niin paljon kuin pystymme :D Olen kyllä päässyt sörkkimään vaikka mitä mielenkiintoista yrittäessäni fiksata kakkosen ongelmia, ja nyt todellakin koputetaan puuta ettei ongelmat taas alkaisi! Hyvää joulun ja uuden vuoden odotusta myös sinnepäin <3