Ekstra: Susannan taloesittely

Hei taas kaikille! En valitettavasti ole vielä palannut uuden osan kanssa, mutta päätin kaikessa armeliaisuudessani väsätä teille jotain, jonka avulla jaksatte odottaa varsinaista osaa. Olen kirjoittanut uuden osan teksteistä noin puolet ja kuvannut vajaan kolmasosan, joten se on vielä aika vaiheessa. Yritän saada sen valmiiksi ja julkaistua tämän kuun puolella.

Olin joskus menneisyydessä tullut lupailleeksi teille Susannan taloesittelyä, ja noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? :D Samalla näette, millainen Susannan lapsikatras on tällä hetkellä.

Eli tässä, olkaa hyvät! Astukaa Casa di Ala-Tuuhelaan.

*** *** *** *** ***

"Moikka kaikki! Susanna tässä. Tulittekin juuri sopivaan aikaan, sillä minulla on töistä vapaata, eikä kotona ole lisäkseni muita kuin nuorimmaiseni Ilmari. Hän on kiltti poika eikä häiritse meitä. Ainakaan kamalasti. Toivottavasti."

"Tässä on siis yleiskuvaa alakerrasta, ja anteeksi kamalasti tämä sotku, siivoan minkä eh- Mitä ihmettä tuolla pihalla oikein tapahtuu? Minähän sanoin tuolle lastenhoitajan mokomalle, ettei hänen tarvitse tulla tänään! Ja on sitten mennyt vielä sotkemaan nurmikkommekin. Voi hyvää päivää, kaikkiko pitää tehdä itse?"

"No niin, häivys nyt täti siitä, nolaat minut vieraiden edessä. Odottakaa siinä hetki, niin siivoan nämä roskat tästä pois..."

"Huh, vihdoin päästään itse asiaan. Pahoittelen, jos lemahdan jätteiltä, roskis oli aika täynnä, joten jouduin vähän painimaan saadakseni kaiken mahtumaan pönttöön. Mutta tässä siis on pieni eteisemme, ja tuo karvakerä tuossa on toinen ihanista kissoistamme, Tiuku. Jättäkää kengät tuohon niin jatketaan matkaa."

"Tästä aukeaa pieni televisiohuone. Tuo valkoinen flyygeli on minusta aivan ihana, vaikken olekaan kovin hyvä soittaja. Vanhin poikani Ahti soittaa sitä ihan hyvin. Pitäisi itsekin ehkä opetella, se voisi olla hauskaa."

"Ruokailutila. Tyynyllä makoileva otus on Hermanni. Kunpa saisimme sen pariutumaan Tiukun kanssa, niin saisimme taloon juoksentelemaan pikkukisuja."

"Ruokailutilan vieressä aukeaa keittiö. Viihdyn siellä, se on valoisa."

"Vessa on portaikon takana. Eipä siitä sen enempää sanottavaa."

"Nyt suokaa anteeksi, olin kuulevinani Ilmarin karjuvan jotain pissahädästä. Kai minun pitää mennä tarkistamaan tilanne, ennen kuin poikaparka kastelee vaippansa. Voi, jospa se oppisi kuivaksi pian, alkaa kyllästyttää tämä vessaorjan rooli."

"No, nyt kun yläkerrassa ollaan, niin katselkaa toki ympärillenne. Täällä lojuu ilmeisesti Tapion leluja, minä olen käskenyt sitä poikaa siivoamaan jälkensä, mutta ehei, ei meitä äitejä ikinä kuunnella. Parvekkeen teleskoopilla mieheni - ja joskus minäkin - tykkää vakoilla naapureita. Viereisen talon äijällä on muuten upeanmuotoiset pakarat. Tätä ette sitten kuulleet minulta."

"Ahti ja Tapio joutuvat jakamaan huoneen, sillä tätä taloa ei ole ihan suunniteltu viisihenkiselle perheelle. Toistaiseksi pojat eivät ole valittaneet. Kai he mieluummin toistensa kanssa nukkuvat kuin pikkuveljensä, joka ei vielä nuku kokonaisia öitä kovasta kouluttamisesta huolimatta."

"Vanhempien - eli minun ja Klausin - makuuhuone. Lakanat ovat ilmeisesti jääneet vähän hassuun asentoon. Olen vähän onneton sängynsijaaja, pahoitteluni."

"No niin, ja täältä löydämme Ilmarin. Ilmeisesti vahinkoa ei ole vielä päässyt tapahtumaan, hyvä niin. Tulepas äidin pikku höpönassu, niin mennään potalle." 
"Ättättöö."

"Huooh, oletpas sinä hidas pissijä. Noh, sillä aikaa kun odotamme, että hänen ylhäisyytensä on valmis, katselkaa rauhassa tätä kylppäriä. Eipä se alakerran vessaa ihmeellisempi ole, mutta täältä löytyy kylpyamme. Se oli raskausaikani pelastaja. Mikään ei auta selkäkipuihin niin kuin kuuma vaahtokylpy."

"ja tässä vielä yleiskuvaa yläkerrasta. Olemme kyllä onnekkaita löydettyämme näin sievän kodin perheellemme. Pienen ahtaudenkin sietää vallan mainiosti ihan vain täällä asumisen ilosta. Krhm eikä naapurin herkkupeppukaan tietenkään mikään miinus ole..."

"No niin Ilmari, miten sanotaan, kun vieraat lähtevät? Hei hei, oli kiva kun kävitte!"
"Ei ei."
"Tarpeeksi lähellä."

*** *** *** *** ***


Sitten vielä pikakatsaus Susannan lapsiin. Ja kissoihin. Kissat ovat lapsia.

Ahti Ala-Tuuhela. Komea, mammonatavoitteinen poika. Tyylikäs päästä varpaisiin. Ujo mutta sydämellinen ja huumorintajuinen poika, joka haaveilee tienaavansa elämänsä aikana rutosti rahaa. Pitää jazz-musiikista ja luksusmerkeistä, ja haaveilee seuraavansa isänsä jalanjälkiä juristin uralle. Saa nähdä, pitävätkö nämä suunnitelmat.

Tapio Ala-Tuuhela. Äkkipikaisempi ja äänekkäämpi kuin isoveljensä, inhoaa kotitöiden tekemistä. Nauttii joukkuepeleistä ja on kaveriporukkansa pomo. On kateellinen pikkuveljelleen, sillä tämän synnyttyä ei ole enää perheen kuopus eikä siis saa osakseen lellittelyä. Ei murehdi tulevaisuuttaan vielä, vaan keskittyy kavereihin ja koulussa pärjäämiseen.

Ilmari Ala-Tuuhela on perheen juniori, iltatähti ja lemmikki. Hän kietoo kaikki häneen päinkään vilkaisevat simit pikkusormensa ympärille. Hän kikattaa jatkuvasti ja kaikelle, eikä hänen perässään meinaa pysyä. Häntä saa vähän väliä olla kiskomassa pois milloin vessanpytystä, milloin kissojen ruokakipolta tai hiekkalaatikosta. Kukaan ei tietenkään vielä tiedä, mikä hänestä tulee isona, vaikka Klaus onkin ehdottoman varma, että hänestä tulee seuraava Albert Einstein.

Kissat Tiuku ja Hermanni. Hermanni-herra on nuorempi ja vauhdikkaampi kuin säyseä Tiuku. Molemmat viettävät kissanpäiviä perheen kotona ja nauttivat olostaan Susannan hemmotellessa ne piloille.

*** *** *** *** ***

Näin. Tämmöinen on Ala-Tuuheloiden koti. Omasta mielestäni talo on yksi parhaiten onnistuneita itse rakentamiani taloja. Ja rakastan noita lapsia ja kissoja, ne on kaikki niin hemmetin söpöjä etten kestä :D Kuinkas muutenkaan, kun Susanna on niin söpö sim.

Hei, oli minulla muuten jotain asiaakin. Olen alkanut pelata Build a City Challengea (olen tosin pelannut vasta yhden kierroksen, eli olen aivan alkutaipaleella vasta), ja ajattelin kysyä, kiinnostaisiko teitä seurata haasteen etenemistä. Siitä en todellakaan tekisi tarinaa ihan oman mielenterveyteni vuoksi, vaan se olisi sitten enemmän semmoinen kasuaali, kuvapainoitteinen haaste, jota julkaisisin varmaan samalla tahdilla kuin Pohjiksia eli säännöllisen epäsäännöllisesti. Eli jos teitä kiinnostaa seurata simieni raha-ahdinkoja ja kaupungin hidasta kasvamista, niin huikatkaa! Jos potentiaalisia lukijoita on tarpeeksi, niin voisin vaikka aloittaa blogin pitämisen, kun kuvamatskua on tarpeeksi kasassa.